Mielenterveystalo Nuori mieli -podcast jakso 2

Mielenterveystalo Nuori mieli -podcast jakso 2: Audio automatically transcribed by Sonix

Mielenterveystalo Nuori mieli -podcast jakso 2: this wav audio file was automatically transcribed by Sonix with the best speech-to-text algorithms. This transcript may contain errors.

Kertoja:
[Rauhallista musiikkia] Nuori mieli on podcast nuorten mielenterveydestä. Jokaisen jakson aihetta käsitellään ammattilaisten sekä nuorten kanssa. Luvassa on siis sekä faktatietoa että nuorten omia kokemuksia. Jokaisella on oikeus opiskella turvallisessa ympäristössä. Koulussa mielenterveysasioissa tukea tarjoavat muun muassa psykologi ja kuraattori. Mistä tietää ketä lähestyä missäkin tilanteessa? Entä saako vanhempi tietää, jos on saanut koulun kautta apua? Voiko koulu puuttua siihen, jos kotona kaikki ei ole hyvin? [Rauhallista musiikkia]

Nimim. Nyt pärjään omillani:
Nimimerkki: Nyt pärjään omillani Sain koululta apua vasta sen jälkeen, kun olin joutunut sairaalaan. Alkuun tuki oli olematonta, enkä olisi myöskään jaksanut mitään tehdäkään. Hoidossa olon aikana aloitin sairaalakoulun, jossa pidettiin palaveri oman opettajani kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun koulusta reagoitiin pahaan olooni. Ennen kuin pääsin osastolta kotiin, kävin muutamia kertoja omalla koulullani tuetusti. Tämä helpotti kouluun palaamista. Opettaja kyseli ajoittain kuulumisiani ja se toi tunnetta siitä, että minusta välitettiin. Sain myös paljon joustoja, mutta oma vointini ei edistänyt opiskelua. En enää pärjännyt omassa luokassani, joten sain siirron pienempään ja joustavampaan ryhmään. Pienryhmässä tukea oli enemmän ja sain kerättyä voimia jatko-opiskeluuni. Nyt ammattikoulussa en ole tarvinnut tukea enää koulun puolelta, vaan pärjään omillani.

Nimim. Nuorten ääni kuuluviin:
Nimimerkki: Nuorten ääni kuuluviin. Opettajani oli ensimmäinen henkilö, joka huomasi mun pahan olon, mutta ei osannut toimia muute ku tekemällä lastensuojeluilmoituksen. Alkuun mä olin vihane, mutta ajan myötä mä ymmärsin, et se oli mun parhaakseni tehty. Toivon, et opettajat puhuis nuorille ja ois inhimillisempiä nuoria kohtaan. Avun saaminen koulusta voi olla hankalaa. Esimerkiks jotkut mun kaverit on joutuneet pyytää usein apua vaikka tehtävien tekemiseen. Myös kouluterkkarilla ja muulla henkilökunnalla on kiire, eikä ole aikaa jutustelulle. Nuoret kaipais sitä, että heitä kuultais myös niiden tyhmien juttujen takaa. Ja koululla ois hyvä olla tila, minne vois mennä ottaa happee sillon, kun tuntuu pahalta. [Rauhallista musiikkia]

Anne-Mari Kuusimäki:
Mä oon Anne-Mari Kuusimäki luokanopettaja, aineenopettaja. Mä oon yli 20 vuotta tehnyt työtä Suomen peruskouluissa pääkaupunkiseuduilla. Mä oon tässä tällä hetkellä töissä yhtenäisessä peruskoulussa, mis on ala- ja yläkoulu yhdistetty.

Jonna Kari:
Joo eli oon siis Jonna Kari ja psykologi koulutukseltani ja oon työskennelly aika pitkään nuorten parissa ja opiskeluhuollossa mulla on aika pitkä tausta.

Sari Kohtamäki:
Olen Sari Kohtamäki ja koulukuraattori täältä Vihdin kunnasta. Itselläni tällä hetkellä tähän toiminta-alueeseen kuuluu sekä alakouluja että sitten yläkoulu. Myöskin sitten sieltä esiopetuksessa olevia eskarilaisia. [Rauhallista musiikkia] Jos mietitään sitä, että millasta tukea yläasteella on tarjolla opiskelijoille, niin meillähän on tosi hyvät ja laadukkaat opiskeluhuollon palvelut eli meil on kuraattori, psykologi ja terveydenhoitaja. Eli tästä tiimistä se koostuu. Sit meil on myöskin mahdollisuus niin psykiatrisen sairaanhoitajan konsultaatioon ja mahdollisiin tukikäynteihin. Tavotteenahan on aina hyvin yksilöllisesti miettiä kyseisen nuoren tuen tarvetta ja myöskin, et miten me saadaan kohdennettua ne palvelut niin, että juuri kyseinen nuori saa sen tarvitsemansa avun.

Jonna Kari:
Joo eli koulus on paljon erilaisia ammattilaisia ja kehen tahansaha heistä voi ottaa siis yhteyttä, jos on toivetta jollakin tavalla saada vastauksia kysymyksiin, että kehen voisin olla yhteydessä tai mitä voisin tehdä, että saan yhteyden johonkuhun ammattihenkilöön. Että koulullahan on opettajia, erityisopettajia ja ohjaajia ja rehtoria ja sitten meillä opiskeluhuollon henkilökunta eli psykologi, kuraattori, terveydenhoitaja ja lääkäri. Oppilas tai opiskelija voi tietysti ottaa siihen henkilöön yhteyttä, kehen näkee sen helpoimmaksi sen yhteydenoton. Ja tota kaikilla kouluilla ja oppilaitoksilla on varmasti esimerkiks nettisivuillaan tai lukuvuositiedotteessaan ne tiedot myös siittä, että mitkä on näitten opiskeluhuoltohenkilöiden yhteystiedot. Ja sitten heiän oven taaksekin usein voi mennä koputtelemaan sitten, jos tietää, että on paikalla. Se on tärkee tieto, et kaikilla koulun henkilökunnasta on vaitiolovelvollisuus oppilaan asioista ja kaikilla kouluilla on lakisääteisesti opiskeluhuoltopalvelut eli psykologin, kuraattorin, kouluterveydenhoitajan ja lääkärin palvelut. Ja sitten se oppilashuolto voi antaa semmosta kahenkeskistä tukee oppilaalle eli tavallaan käydä sitä kysymystä, mikä oppilaalla on tai opiskelijalla on, nii hänen kanssaan sitten läpi ja tarjota tukee sitte just, voi olla mielenterveyteen tai perhesuhteisiin tai opiskeluun tai tän tyyppissiin kysymyksiin liittyvissä asioissa. Ja toisaalta sitte pystyvät myös sitte ohjaamaan tarvittaessa sitte eteenpäin, jos tarvii esimerkiks erikoissairaanhoidon palveluita. Sitte sen opiskeluhuollon kautta käy luontevasti. Ja sitte se, että nää opiskeluhuollonpalvelut nii ne on aina nuorelle vapaaehtosia ja maksuttomia.

Sari Kohtamäki:
Niin nuorellahan on oikeus käydä kuraattorin ja psykologin luona ilman, että vanhemmat siitä tietävät. Mutta lähtökohtasesti kuitenkin suosittelen, että perhe olisi mukana työskentelyssä ja tietoinen nuoren tilanteesta. Sillon myöskin perhe pystyy auttamaan ja tukemaan nuorta hänen kasvussaan. Oma tapani toimia on sen kaltainen, että pyrin ja suosittelen aina, että perhe on mukana ja tietoinen nuoren asioista, mutta kerron aina siitä nuorelle henkilökohtaisesti, että mikäli toiveenani on, että olisin kotiin yhteydessä eli tavallaan en toimi nuoren selän takana. En tee salaa mitään asioita, vaan et se toiminta on avointa ja siinä myöskin pystyn perustelemaan nuorelle sitä, että miksi on tärkeetä, että perhe on tietonen. Mut et lähtökohtasesti nuorella on oikeus käyttää meidän palveluita niin, että vanhemmat eivät siitä ole tietoisia.

Jonna Kari:
Se, että otetaanko niihin huoltajiin yhteyttä, niin se riippuu myös vähän asiasta. Jos puhutaan alaikäsestä opiskelijasta tai oppilaasta, niin jotkut asiat on sellasii, mitkä on niin vakavia, et niistä olis välttämätöntä ottaa huoltajaan yhteyttä. Mut sellaset asiat, missä ei oo niin vakavasta asiasta kyse, niin niissä ei oo välttämätöntä ottaa huoltajiin yhteyttä. Et tää on oikeestaan sellanen, mikä on aina sen opiskeluhuollon ammattilaisen arvioitava asia, mikäli nuori kieltää sen yhteydenoton. Toki niinku nuoren on hyvä ottaa puheeksi se asia, jos se häntä huolestuttaa, et vanhempiin otettais yhteyttä tässä asias. Ja sitten lähtökohtasesti mitään nuorta vahingoittavaa ei vanhemmille saa kertoo.

Anne-Mari Kuusimäki:
No, miten opettaja voi tukea oppilaiden mielenterveyttä? Oppilaiden mielenterveyden tukeminen lähtee vahvasta opettajien ammattiosaamisesta, mihin kuuluu se, että opettajilla on riittävästi tietoa niistä tekijöistä, jotka vaikuttaa lasten ja nuorten kehitykseen ja hyvinvointiin. Oppilaan tuntemus on tässä oikeestaan kaiken a ja o. Ja jos lapsi tai nuori törmää jatkuvasti arjessa tilanteisiin, joissa omat taidot ei riitä, eikä hän saa aikuisilta tarvittavaa tukea tai ymmärrystä, niin vaikutukset alkavat kuormittaa oppilaan mielen hyvinvointia. Myös monet ulkopuoliset kuormittavat tekijät, kuten vaikea perhetilanne, ongelmat kavereiden kanssa, voivat aiheuttaa stressiä, mikä voi näyttäytyä joko vetäytyvänä tai sitten uhmakkaana käytöksenä. Ja varsinkin vetäytyvät oppilaat, heitä on välillä hieman hankalampi havaita sieltä isosta luokasta ja niinkun huomata, että "hei nyt on, tässä onkin jotain huolta". Se, että lapsi tai nuori käyttäytyy uhmakkaasti, niin siihen on helpompi sitten nopeasti tarttua. Se, että opettajalla on riittävästi oppilaan tuntemusta havaita muutokset lapsen tai nuoren käyttäytymisessä, antaa mahdollisuuden puuttua jo varhaisessa vaiheessa haasteisiin ennen kuin ne paisuvat liian suuriksi. Se, että lapsi tai nuori näkee ilmeistä, eleistä, että opettaja välittää hänestä ja aikuisen silmistä kuvastuu hyväksyntä, on kaiken vuorovaikutuksen perusta. Vielä yli 20 opettajavuoden jälkeen mä itsekin olen välillä ymmälläni joissakin tilanteissa lasten ja nuorten kanssa, mutta minulla on aikuisena vastuu ottaa rakentava näkökulma näihin tilanteisiin. [Rauhallista musiikkia]

Sari Kohtamäki:
Sitten, jos ajatellaan sitä, että miten nuoria ohjataan avun piiriin ja miten sitä apua saa. Niin lähtökohtasestihan pyrimme siihen, että koululla se kenellä huoli nuoren voinnista herää, niin ottaisi sen asian puheeksi se nuoren kanssa. Ja tosi tärkeetä on se välittävä kohtaaminen ja avoimuus. Ihan joka tilanteessa. Koululla meidän opiskeluhuollon työntekijät, niin me tehdään tosi tiivistä yhteistyötä opettajien ja koulun muun henkilökunnan kanssa. Ja sitten yhdessä nuoren ja hänen perheensä ja opettajan ja opiskeluhuollon työntekijöiden kanssa, niin me pohditaan jokasen nuoren kohdalla, et mikä on se paras tapa lähtee kartottamaan sitä nuoren tilannetta ja mikä olis se paras tukimuoto. Ja me tehdään jatkuvasti yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta nuoren tää tukipolku olis mahdollisimman selkeä ja eheä. Ei tulis sitä pallottelua paikasta toiseen, aina tulee uusi työntekijä, jolle joutuu aina avaamaan sen elämäntilanteensa ja oman historiansa uudelleen ja uudelleen. Vaan se, et se ois mahdollisimman selkeä ja eheä. Ja me koululla kohtaamme tosi paljon nuoria. Ja meiän kokemuksen mukaan, niin me pystytään heitä myös useimmiten auttamaan ja tukemaan. Mut tärkeetä on kuitenkin se, että me ammattilaisina tunnetaan se koko palveluverkosto ja tehdään tiivistä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa, jotta me osataan sille nuorelle kertoa niistä tarjolla olevista palveluista ja sitä kautta ohjata nuori sitten hänen tarvitsemansa tuen piiriin.

Jonna Kari:
Koulun opettaja tai oppilaitoksen opettajat on usein tärkeä taho, joka ohjaa opiskeluhuollon palvelujen piiriin ja ovat usein aktiivisia siinä. Ja itse asiassa koulun henkilökunnalla on jopa lakisääteinen velvollisuus huolitilanteessa ohjata nuori sitten opiskeluhuollon palvelujen piiriin. Sen yhteydenoton voi tehdä myös itse tai sitten vanhemmat voi sen tehdä. Monissa nuorissa on sitten lisäks vielä terveydenhuollon puolella tämmösiä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja nuorille terveydenhuollossa tosissaan ja myös nuorisotyöntekijät on ammattilaisii sitte kunnassa, jotka saattaa ohjata nuoria sitten mielenterveyspalvelujen piiriin. Tiedon saa kysymällä suoraan joltakulta ammattilaiselta tai sitte kunnan palveluista oman kunnan nettisivuilta tai oppilaitoksen nettisivuilta voi löytyy sitten. Tai löytyykin siis yhteystietoja. Ja toisaalta sitten joskus saatetaan kannustaa nuorta ottamaan opiskeluhuoltoon yhteyttä tämmösistä niinku järjestön palveluista esimerkiksi Sekasin-chatistä tai tän tyyppisistä asioista. Et montaa kautta saattaa tulla sitä ohjausta tai kannustusta ottaa yhteyttä mielenterveyspalvelujen piiriin tai opiskeluhuollon palvelujen piiriin. Et nuori voi vähän niinku itsekin pohtii sitten sitä, että ottaako mieluiten sähköpostilla vai puhelimella yhteyttä tai tekstiviestillä tai meneekö ovelle koputtamaan tai pyytääkö huoltajia ottamaan, vanhempia ottamaan yhteyttä tai sanooko opettajalle, että niinku toivoisi yhteydenottoa nyt vaikka kuraattoriin tai psykologiin. Et sitä on paljon sellasia vaihtoehtoja, mitä miten voi edetä siinä, että sen voi oikeastaan nuori itse valita itselleen semmosta mieluisinta tapaa. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, mikä määrittää näitä palveluja, niin se on sama sekä ammatillisella että lukiopuolella sama lainsäädäntö ja sama juttu perusopetuksessa, niin kaikissa näissä oppilaitoksis tulee olla nää samat palvelut. Eli psykologin, kuraattorin, lääkärin ja terveydenhoitajan palvelut. Sit tässä toki saattaa vaihdella vähän niinku oppilaitoksittain, et minkä verran on sitten paikalla esimerkiks kuraattori tai psykologisi siellä kyseisessä oppilaitoksessa, mutta ne palvelut itsessään tulis kaikissa olla samat. Ja toki sitten eri oppilaitokset saattaa suunnitella vähän erilaisia toteutustapoja palveluihin. Jossakin voi olla tarjolla ryhmiä esimerkiks ja toisissa pelkästään kahdenkeskistä keskusteluapuu. Se saattaa sitten vaihdella se toteutustapa vähän oppilaitoksittain, mutta pääsääntösesti kaikissa nää peruspalvelut tulee olla. [Rauhallista musiikkia]

Sari Kohtamäki:
Sitten jos ajatellaan, että minkälaisissa asioissa psykologia tai kuraattoria voi lähestyä, niin me koululla koetaan todella tärkeäksi se, että nuori voi lähestyä meitä missä asia tahansa. Ei niin pientä asiaa olekaan, etteikö voisi tulla juttusille. Ja itse ajattelen, että on tosi tärkeää, että nuori tietää, että me olemme häntä varten ja me ammattilaisina sitten kartoitamme jatkammeko työskentelyä nuoren kanssa yhdessä, vai olisiko joku muu tukitaho sopivampi. Kokemuksen perusteella meidän luokse hakeudutaan, kun esimerkiks koetaan haasteita omassa kasvussa tai kehityksessä, pohditaan ihmissuhteita, koulunkäynti saattaa aiheuttaa haasteita. Me kohtaamme nuoria, joilla on haasteita esimerkiksi tunne-elämässä, stressi saattaa kuormittaa, mahdollisesti on mielenterveyteen liittyviä haasteita esimerkiksi ahdistusta tai paniikkioireilua, masennusoireilua tai vaikka itsetuhoisia ajatuksia. Itse työssäni kuraattorina kannustan nuoria tulemaan juttusille myös silloin, kun elämässä tapahtuu jotain miellyttävää. Kohtaamisten ei tarvitse aina olla siitä lähtökohdasta, että on joku haaste tai ongelma. Vaan joskus on mahtavaaa saada jakaa joku ilon tai onnen hetki. Kannustan myös siihen, että nuori lähestyisi minua silloin, jos hänellä on huoli kaverista tai kouluyhteisössä on jotain, mitä voisi kehittää. Jos tehdään karkea jako psykologin ja kuraattorin työn välillä, niin muotoilisin sen niin, että psykologi on terveydenhuollon ammattilainen, jonka tehtäväkenttään kuuluu muun muassa oppimiseen liittyvät tutkimukset. Kuraattori taas on sosiaalialan ammattilainen, jonka työn osa-alueisiin voidaan nimetä esimerkiksi vuorovaikutuksen, hyvinvoinnin, sosiaalisten suhteiden tukeminen. Mutta meidän molempien tehtäväkenttään kuuluu nuoren kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Mielen hyvinvointi ja sen tukeminen on yksi tärkeä osa-alue.

Jonna Kari:
Ehkä lähtökohta on sil tavalla, että kaikissa asioissa voi ketä tahansa lähestyä eli psykologia, kuraattoria ja yhtä lailla terveydenhoitaja ja lääkäri, niin työskentelevät niinku tosi monenlaisten kysymysten kanssa. Et se on ehkä se sellanen, mikä et ei tarvii itse lähtee hirveesti pohtimaan sitä, et kumpaan tässä nyt pitäisi ottaa yhteyttä. Toki esimerkiks kuraattorin ja psykologin koulutuksissa on eroa. Se, että ihan kaikessa kysymyksissä voi ottaa kyllä kehen tahansa yhteyttä. Eli sitten siinä saattaa tarvittaessa sitten ammattilainen konsultoida opiskelijan luvalla vaikka sitten kuraattoria tai psykologiaa. Tämmönen yhteistyö kyllä toimii sitten siinä vaiheessa, jos on tarvis.

Anne-Mari Kuusimäki:
No miten muuten koulut huolehtivat oppilaiden mielenterveydestä? Yksittäisten oppilaiden hyvinvoinnin tukemisen lisäksi on oleellisen tärkeää tukea koko luokkaryhmän myönteistä henkeä nostamalla esiin kaikkea sitä hyvää toimintaa, mikä tuo ryhmään iloa ja toisten ihmisten näkökulmien ymmärrystä. Puhutaan siitä, millaisessa ryhmässä on kiva opiskella ja käytetään aikaa keskusteluihin siitä, mitä toisen ihmisen arvostaminen tarkoittaa silloinkin, kun ollaan eri mieltä. Myötätuntoa ja ymmärrystä toista ihmistä kohtaan voi opettaa. Näin voidaan sitoa jokaista nuorta osaksi sitä ryhmää, ettei kukaan jäisi ulkopuolelle ja syrjäytyisi. [Rauhallista musiikkia]

Sari Kohtamäki:
Sitten, voiko koulu puuttua siihen, jos nuorella ei ole kotona kaikki hyvin? Tässä kohdassa ajattelin, että se tilanteen kartoitus on tosi tärkeää ja liikutaan tosi herkällä henkilökohtasella alueella, kun puhutaan jonkun yksittäisen perheen kotiasioista. Mutta tässäkin kohtaa se avoin ja rehellinen puhe, se yhteistyö perheen kanssa on tärkeää. Vaikka puhutaan vaikeista asioista, vaikka itse kuraattorina olisin saanut nuorelta kuulla vaikeita asioita, mitä perheessä heidän kotonaan tapahtuu. Niin se avoin ja rehellinen puhe on todella tärkeää. Mutta silti samanaikasesti pitää kunnioittaa kyseisen perheen elämää, heidän kotiaan. Mutta haasteista pitää pystyä puhumaan. Ja tokihan me olemme koululla velvollisia puuttumaan siihen, jos nuoren kodissa ne kasvu- ja kehittymisolosuhteet eivät ole kunnossa. Että jokasella lapsella ja nuorella on oikeus siihen turvalliseen kotiin ja, et saa kasvaa ja elää sellaisena kuin on.

Jonna Kari:
Se, mitä tapoja koululla on puuttua siihen, niin ohjaus tähän opiskeluhuoltoon. Koulun henkilökunnalla on velvollisuus ohjata nuori tai ottaa yhteyttä opiskeluhuoltoon yhteyttö yhdessä nuoren kanssa sillon, kun selkeesti vaikuttaa siltä, et on huoli ja kotona ei oo kaikki hyvin. Ja useinhan tämmösissä tilanteissa, jossa kotona ei oo kaikki hyvin, nii se on monesti kuraattori, johon otetaan yhteyttä. Ja jos koulun se huoli on riittävän iso, niin myös lastensuojeluilmoitus alaikäsestä nuoresta, niin koululla on velvollisuus tehdä. Eli se, että koulu on kuitenki sitten tämmönen viranomaistaho, jolla on sitten lastensuojeluilmoitusvelvollisuus myös. Eli se, että koulun henkilökunta voi toki sen itse nähdä jollakin tavalla ja tulkita jostakin tilanteesta tai keskusteluista sen huolen tai sitten nuori voi itse kertoo sen opettajalle esimerkiks sen huolen. Ja sillon koululla on velvollisuus toimia siinä tilanteessa.

Anne-Mari Kuusimäki:
Koulun täytyy puuttua siihen, jos nuoren kotona kaikki ei ole hyvin. Meillä on virkamiehinäkin jo vastuu ilmaista huolemme ja toivottavasti hyvässä yhteistyössä vanhempien kanssa tarjota erilaisia tuen muotoja. Huolen syvyydestä riippuen myös yhteistyö lastensuojelun kanssa on aloitettava, jos se katsotaan tarpeelliseksi. [Rauhallista musiikkia] Jos sinulla on huolta tai pohdit omaa hyvinvointia, jaksamista, kaveriasioita, mitä tahansa sellasta, mikä kuormittaa ja tuntuu, että omin voimin tai omin taidoin niistä ei pääse eteenpäin, niin kannattaa tietenkin puhua niille omille vanhemmille ja jos tuntuu, et on itse vaikea lähteä aktiivisesti siellä koulussa hakemaan tukea ja apua, voit vanhempien kanssa sitten miettiä, et kuka olisi se koulun puolelta se oikea henkilö, johon vois ottaa yhteyttä. Tai sitten ihan, jos siellä kouluyhteisössä on oma opettaja tai joku sellanen koulun aikuinen, jonka koet turvalliseksi, ja johon voit luottaa, niin hänelle kannattaa käydä vinkkaamassa ja terveydenhoitaja on monesti siellä saatavilla ihan arjessa. Eli hänenkin kauttaan pääsee sitten ohjautumaan jo eteenpäin. Eli rohkeasti ja avoimesti vaan hakemaan tukea. Me aikuistenkaan ei yksin pärjätä tässä elämässä. Eli me tarvitaan toisia ihmisiä ympärillemme auttamaan ja tukemaan ja näin me voidaan tehdä sitten myös muille ihmisille, meiän kavereille ja meidän läheisille.

Sari Kohtamäki:
Kuraattorin vastaanotosta lapsille ja nuorille sanon aina sen, jos he eivät oo aikaisemmin käyneet luonani juttelemassa, että tänne tuleminen on vapaaehtosta. Täällä ei tarvitse puhua mistään, mistä ei halua. Minä en pakota mihinkään ja minulle voi aina sanoa, et jos joku asia on sellanen, että tuosta en halua nyt puhua. Eli tavallaan lähden aina siitä lähtökohdasta, että kenen kanssa milläkin hetkellä juttelen: mikä on se hänen asiansa ja kunnioitan sitä. Sillä tavalla lapsentahtisesti ja nuorentahtisesti menen joka ikinen kerta, että ei tarvitse jännittää etukäteen sitä, että siellä tapahtuisi jotain kamaluuksia, vaan se että vapaaehtosuuteen perustuvaa toimintaa ja myöskin se, et sitä lasta ja nuorta kunnioittaen. Että toki saatan kysyä haastavia kysymyksiä tai vähän haastaakin sitä nuorta siihen keskusteluun, mutta sen ei pitäis olla sillä tavalla, että tulee sellanen olo, että on jotenkin pakotettuna siinä tilanteessa. Vaan se tarkotus on kuitenkin se, että minun luota lähtiessä on toivottavasti vähän helpompi hengittää ja parempi olla. Ja onneksi yleensä nuoret tulevat myöskin uudestaan. [Rauhallista musiikkia]

Kertoja:
Nuori mieli -podcast sarja on toteutettu yhteistyössä Nuorten Mielenterveystalon ja Karelia Ammattikorkeakoulun kanssa. Mielenterveystalo on kerännyt nuorten kommentteja käsitellyistä aiheista. Näitä kommentteja kuullaan ääneen luettuina aina jokaisen jakson alussa. Podcast-sarjalla on tarkoitus rohkaista jokaista nuorta hakemaan tukea mieltään painavissa tilanteissa.

Sonix is the world’s most advanced automated transcription, translation, and subtitling platform. Fast, accurate, and affordable.

Automatically convert your wav files to text (txt file), Microsoft Word (docx file), and SubRip Subtitle (srt file) in minutes.

Sonix has many features that you'd love including powerful integrations and APIs, collaboration tools, automated subtitles, automated translation, and easily transcribe your Zoom meetings. Try Sonix for free today.