Mielenterveystalo Nuori mieli -podcast jakso 1

Mielenterveystalo Nuori mieli -podcast jakso 1: Audio automatically transcribed by Sonix

Mielenterveystalo Nuori mieli -podcast jakso 1: this wav audio file was automatically transcribed by Sonix with the best speech-to-text algorithms. This transcript may contain errors.

Kertoja:
[Rauhallista musiikkia] Nuori mieli on podcast nuorten mielenterveydestä. Jokaisen jakson aihetta käsitellään ammattilaisten sekä nuorten kanssa. Luvassa on siis sekä faktatietoa että nuorten omia kokemuksia. Yhä useampi nuori tarvitsee tukea mielenterveydessä. Nuoret kärsivät jatkuvasti enemmän esimerkiksi masennuksesta, ahdistuksesta ja syömishäiriöistä. Kohdistuuko nykyajan nuoriin yhä enemmän paineita eli onko koko ajan vaikeampaa olla nuori? Mitä haasteita nuoruuteen voi liittyä? [Rauhallista musiikkia].

Nimim. Pääasia, et puhut:
Nimimerkki: Pääasia, et puhut Mä jouduin nuortenosastolle itsemurhayrityksen vuoksi. Tilanne oli kans shokki mun vanhemmilleni. Mä olin osastolla viikkoja, jonka jälkeen hoitoni jatkui vastaanotoilla. Mun olo oli pitkään huono, enkä alkuun uskaltanut kertoa omista ajatuksistani edes hoitajille. Sain osastolta ystäviä, joilla oli samanlaisia kokemuksia. Kokemuksien jakaminen auttoi käsittelemään mun omaa tilannetta. Aiemmin mä koin olevani yksin ja muista poikkeava, koska en tiennyt ennen osastolle joutumista ketään, joka kärsisi ahdistuneisuudesta. Mun vanhemmat välttelee voinnistani keskustelua. Luulen, että he pelkäävät. Kavereilleni puhun ja kaverit usein kehottavat kertomaan omalle hoitajalleni vointini muutoksista. En edelleenkään ole täysin kunnossa, mutta voin paremmin jokaisen tapaamiskerran jälkeen. Puhuminen ja asioiden käsitteleminen auttaa. Puhu vaikka sun kavereille. Pääasia, et puhut ja kuuntelet.

Nimim. Tärkeintä on olla oma itsensä:
Nimimerkki: Tärkeintä on olla oma itsensä. Aloin lintsata koulusta sosiaalisen ahdistuneisuuden vuoksi. Opettajani puuttui lintsaamiseeni tekemällä minusta lastensuojeluilmoituksen. Lastensuojelun kautta ohjauduin nuorisopsykiatrin palveluihin, jossa minulle tehtiin alkuun tilannettani kartoittava tutkimus. En osannut itse pyytää apua, eikä vanhemmatkaan nähneet huolta tilanteessani, joten jälkikäteen mietittynä opettajan lastensuojeluilmoituksen tekeminen oli ainoa keino saada apua tilanteeseeni. Hoidon myötä sain ymmärrystä omaan vointiini ja minuuteen. Tällä hetkellä koen pystyväni avaamaan suuni oikeissa tilanteissa. Tosin pelko hulluksi leimaamisesta ohjaa edelleen sitä, kuinka avoimesti pystyn puhumaan. Hoidon myötä olen ymmärtänyt, että tärkeintä on olla oma itsensä ja tehdä itselleen mieluisia asioita. [Rauhallista musiikkia]

Riina Riikola:
Olen sairaanhoitaja Riina Riikola. Työskentelen tällä hetkellä Tampereen kaupungin nuorisovastaanotossa. Ja meillä hoidetaan tässä 13-18 vuotiaita nuoria tällä hetkellä.

Klaus Ranta:
[Olen] Klaus Ranta. Mä toimin HUS:issa HYKS Psykiatriassa HYKS:in nuorisopsykiatrian linjan linjajohtaja[na]. Ja me vastataan Uudellamaalla nuorten erikoissairaanhoidon järjestämisestä siis nuorisopsykiatriasta. [Rauhallista musiikkia]

Klaus Ranta:
Mielenterveys koostuu hirveen monista asioista. Se ei koostu pelkästään siitä, että ei olisi esimerkiksi jotain itseä haittaavia oireita. Se koostuu myöskin hyvästä toimintakyvystä harrastaa, olla ystävien kanssa, luoda läheisiä suhteita, käydä koulua tai tehdä töitä.

Riina Riikola:
Ainakin vois ajatella, että se koostuu tämmösistä perusvoimavaroista, joihin liittyy ainakin uni, eli että riittävästi muistaisi nukkua. Sitten ravinto, että söis riittävän säännöllisesti ja monipuolisesti. Sitten mielekäs vapaa-aika koulutyöskentelyn ohelle, että olis vapaa-ajassa sitä semmosta lepoa, mutta myös liikkumista ja ulkoilua. Se on varmasti yks, mikä tukee siihen hyvään mielenterveyteen. Ja sitten mun mielestä semmoset elämäntaidot, eli mihin vois ajatella,että liittyy tunnetaidot ja semmoset selviytymistaidot ja yleinen asennoituminen elämään ja asioihin. Ja selviytymistaitoja ehkä ajattelisin, että olis semmonen stressinhallintakyky kehittyny, niin se on tärkeä. Erityisesti varmasti myötätunto muita kohtaan ja anteeksiannon taito. Mielenterveyteen liittyy mun mielestä semmonen yleinen elämänilo, että ois ihmisellä huumorintajua, että pystyy iloitsemaan asioista ja sitten riittävässä määrin myöskin itselleen ja omille esimerkiksi mokilleen pystyy vähän nauramaankin välillä, että ei itseään liikaa ruoski kaikista epäonnistumisista.

Klaus Ranta:
Nuoruus on ihmisen elämässä sellasta monenlaisen muutoksen aikaa. Käytännössä oikeestaan kaikki muuttuu, et nuoren sosiaalinen ympäristö muuttuu. Et hän siirtyy sieltä perheen piiristä tosi voimakkaasti ikätoverien joukkoon, josta tulee hänelle merkittävimpiä siinä vaiheessa. Sit aikalailla kaikki koulutussysteemitki muuttuvat. Paljon itsenäisyyttä vaaditaan. Nuoren ihmisen keho muuttuu ihan täydellisesti, siinä murrosaikana hänestä tulee tavallaan aikuinen myöskin keholtaan. Sit me tiedetään, myöskin et keskushermosto muuttuu hirveen radikaalilla tavalla siinä nuoruusiän aikana. Ja nää tämmöset päällekkäiset sosiaaliset, biologiset ja ehkä sit vielä identiteetin ja oman ajattelun muutokset, kun ne sattuu kaikki päällekkäin, niin se tarkottaa, että se on aika iso sopeutumishaaste ihmisen elämässä. Ei ihme, että näit haasteita sitten on. Ja ollaan tutkimuksissa havaittu, että se on semmosta tietynlaista alttiuden aikaa, et monet tämmöset mielenterveydenkin haasteet tai ongelmat tyypillisesti alkaa nuoruusiässä.

Riina Riikola:
No nyt on aika paljon ollu puhettakin tästä perheiden tilanteista eli et on hyvin erilaisissa elämäntilanteissa perheitä ja perheet kohtaa paljon haasteita, mitkä tottakai nuorellakin heijastuu. Sitten tämmöset yhteiskunnan vaatimukset on aika kovat nykyään. Sitten ajattelisin myös, että sosiaalinen media osaltaan aiheuttaa haasteita, että vaikka siinä on paljon hyvääkin, että on kaverit siinä helposti saatavilla, mutta se myöskin tuo sitä haastetta, kun täytyy koko ajan olla saatavilla. Ja sitten huomaa, että sieltä ehkä näkyy sitä, että kaikilla menee tosi hyvin ja kaikilla on paljon kaikkea materiaa ja tulevat hyvin toimeen ja tämmöinen puoli korostuu varmasti siellä sosiaalisessa mediassa. Että ei näy se ihmisten epäonnistuminen niinkään. Ja nää ainakin on semmosia isoja haasteita, mitä nuorillakin on. [Rauhallista musiikkia]

Klaus Ranta:
Me ei tiedetä näiden mielenterveyden häiriöiden lopullisia syitä, mutta on syytä olettaa, että ne on tämmösiä kauheen monitekijäisiä. Et niihin ei vaikuta esimerkiks pelkästään jotkut geenit tai biologinen alttius, vaan esimerkiks ympäristörasitus tekijät, ihan niinku ongelmat ihmissuhteissa, kiusaaminen... tän tyyppiset tekijät kaikki vaikuttaa, jos elämässä on tämmösiä vaikeuksia muutenkin, niin ne vaikuttaa tällasten mielenterveyden häiriöiden ilmenemiseen. Että voi olla tietynlaista perinnöllistäkin alttiutta, mut sitte usein vaaditaan ympäristön stressiä. Ja sit nuoruusiässä ilmenee aika paljon tällasia alkavia mielenterveyden häiriöitä ja niistä selvästi yleisimmät on masennus sekä ahdistuneisuushäiriöt, jotka kattaa oikeestaan kaks kolmasosaa lähes 70% kaikista. Sit meillä on syömishäiriöitä, alkavia päihdehäiriöitä, alkavia semmosen persoonallisuuden kehityksen ongelmia tai häiriöitä. Sit siellä ihan nuoruuden loppuvaiheessa on semmonen herkkyyskausi jopa tällasten vakavien realiteettitajun häiriöiden syntymiselle, psykoottisille oireyhtymille. Et täs aika paljon on tällasta niinkun herkkyys/ erityyppisille mielenterveyden häiriöille ja niiden syntymiselle. Jollakin tavalla nuorten mielenterveyshäiriöiden tai ne tyypilliset on hiukan erilaiset esimerkiks kun lapsilla. Lapsilla tavataan aika paljon tällasia käytösongelmia ja näitä neuropsykiatrisia ongelmia kuten ADHD ja niissä arvellaan, että niis on joku semmonen kun säätelymekanismin häiriö, joka sitten ilmenee jo aiemmin ja mahdollisesti se voi olla vähän enemmän niinku geneettisesti virittyny. Et miksi mikin mielenterveyden häiriö ilmenee juuri nuoruudessa: mä jollakin tavalla kyllä ajattelisin, että nää moninaiset nuoruusiän muutokset tuottaa kerta kaikkiaan sellasen psykososiaalisen stressin, että aika monen tyyppiset häiriöt sitten ilmenee nuoruusiässä. Ahdistuneisuushäiriöstä tiedän sen verran, et nuoren kyky ajatella mahdollisia katastrofeja tai tulevaisuuden uhkakuvia selkeesti paranee verrattuna lapsiin. Eli kun hän tulee tietoisemmaksi erilaisista maailman ilmiöistä, mutta samanaikaisesti ei oo kovin paljoo tietoa, niin se saattaa lisätä tällasta ahdistuneisuusherkkyyttä. Omalla tavallaan ihan nää kehon muutokset voi johonkin häiriöhin vaikuttaa ja ajatellaan, että niillä voi olla esimerkiks syömishäiriöiden suhteen tällasia yhteyksiä. Sitten kun työskentelee nuorten kanssa, niin he saattavat tulla ensimmäistä kertaa niinku tietoisiksi sellasista ikään kuin elämään sisältyvistä riskeistä ja onhan siellä tällasia hyvin niinkun eksistentiaalisiakin asioita, esimerkiks kuolevaisuus tai tällaset teemat tai sairaudet, vammautuminen, semmoset niinku elämään kuuluvat ilmiöt, jotka ikään kun täytyy hyväksyä, joille ei voi mitään ja jotka ovat tietyllä tavalla reaalisia uhkia, niin lapsen ajattelu on niin konkreettista ja suppeaa, että he eivät ikään kuin kykene hahmottamaan niitä, mutta nuori kykenee ja toisaalta sitten samanaikaisesti hänellä on tosi vähän kokemusta ja ehkä usein tietoakin näistä asioista. Niin täst syntyy semmonen tietynlainen ristiriita ja se saattaa monia nuoria aika paljon ahdistaa. [Rauhallista musiikkia] Mielenterveyden häiriöiden luokittelu on deskriptiivistä elikkä kuvailevaa. Elikkä jos me puhutaan ahdistuneisuushäiriöstä, vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelosta, niin on tietty kriteeristö, jossa kuvataan, että henkilöllä on pelkoa ja ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa esimerkiks esiintymistilanteissa tai uusien ihmisten kanssa. Hänellä ilmenee ahdistusoireita kehossaan ja mielessään ja sitten edellytetään, että ne aiheuttaa hänelle vahvaa kärsimystä tai semmosta haittaa. Siinä meillä oikeestaan onkin jo se kriteeristö, mikä määrittele tän häiriön. Se ei oo sen kummempi tää häiriöksi määrittely. Ja se on puhtaasti kuvaileva, eikä kerro mitään sen enempää siitä henkilöstä tai siitä, että olis kyseessä joku mielisairaus tai biologinen vamma. Pyritään toki työskentelemään aina sillä tavalla nuorten kanssa, että oireista ei kehity pitkäaikaisia häiriöitä tai pysyviä häiriöitä. Kun se todetaan, niin sitten hoidetaan aktiivisesti.

Riina Riikola:
Omaan mielenterveyteen vaikuttaa paljon varmasti semmoset omat arvot ja ne päivittäiset valinnat, mitä me tehdään. Ja varsinkin semmosia, mitä niinkun hyvän mielen valintoja ihminen tekee päivän aikana, niin niihin niinkun kiinnittää huomiota, että aika usein kiinnitetään huomiota niihin, että mitkä päivässä epäonnistuu tai sain kokeesta huonomman, kun olin ajatellut. Mutta kun tulee joku pienikin onnistuminen, niin niitä ei sitten muisteta huomioida. Että niihin onnistumisiin ja pieniinkin ilon asioihin kiinnittää huomiota, että "Hei jes, mä onnistuin tässä!" tai "Tää meni paremmin." tai "Olipa hyvää ruokaa.", siis ihan mitä vaan pieniäkin asioita, niin se on tosi tärkeetä sen kokonaisuuden kannalta. Että paljon sitä puhutaan, että se positiivinen lisää positiivisuutta ja negatiivinen lisää negatiivisuutta ja kyllä mä näen, että siinä on vissi perä, että ei se ihan huuhaata oo [naurua]. Ja ne on helppo sieltä poimia ne negatiiviset asiat, kun sä koko ajan keskityt niihin, että epäonnistuin tässäkin, niin sit alkaa oikeesti ajattelemaan asioista tosi negatiivisesti. Se on vähän niinku mä nään, et tässä on semmonen isompikin asia taustalla, kun meillä Suomessa ainakin suomalaisessa kulttuurissa on jo semmonen ajatus, että älä kehu itteäs liikaa, ettet sä ylpisty. Se on ollut semmonen yleinen asenne, että ei saa kehua itseään, että ei tuu ylpeeksi. Se mun mielestä vaikuttaa jotenkin edelleen ihan yleisesti, vaikka perheissä varmaan paljon enemmän keskitytään jo nykyään siihen kannustamiseen ja positiiviseen tsemppaamiseen, mutta joku semmonen taustavire tässä suomalaisessa yhteiskunnassa [naurua] kuitenkin on. Se, että näitä niinku perusasiat olis kunnossa eli, että muistais nukkua ja syödä säännöllisesti, suht terveellisesti totta kai herkutellakin saa, mutta et se ois se perusruokavalio runko olis hyvä. Sitten tämmönen, mikä monesti tuntuu, että nuoruusiässä saattaa jäädä, niin se liikkuminen ja ulkoilu. Että liikutaan ja harrastetaan jotain edes vaikka sitten ulkona istuskelua. Siitäkin on hyvä pitää kiinni, että sitä raitista ilmaa saa riittävästi. Ja mun mielestä tärkee asia, mistä yleensä muistuttelenkin perheitä, eli että perheellä olis yhteisiä juttuja. Jotain ne voi olla ihan pieniäkin asioita, että pidetään leffailta tai yhteiset ruokailut. Pitää yhteinen joku tärkeä juttu, mikä olis kaikille ikään kuin pakollinenkin, mutta jos on joku mukava niin se ei tunnu semmoselta pakkopullalta. Ja monesti ollaan siitä puhuttu, että voi ehkä vaikka vuoroviikoille sopia, että jokainen perheenjäsen saa eri viikoille päättää sen, mikä se yhteinen juttu sitten sillä viikolla on, että nuorikin voi siihen sitoutua, kun hänkin saa päättää, että mitä tehdään. Se ei oo vaan vanhempien päättämä asia.

Klaus Ranta:
Tää on tietysti kauheen tärkeä asia, että ennaltaehkästään. On varmasti niinkun monia asioita, millä voidaan ennaltaehkästä. Ainakin sellasia niin sanottuja psykososiaalisia riskitekijöitä nuorten joukossa, eli tulee ensimmäiseks mieleen sen tyyppiset asiat, kun vaikkapa ikätoverien väliseen kiusaamiseen pitäs puuttua hyvin tarmokkaasti. Et se on tunnettu tämmönen riskitekijä erilaisille mielenterveyshäiriöille esimerkiks masennukselle ja ahdistuneisuudelle. Ja nuorten tietoisuutta näistä mielenterveysasioista olis hyvä lisätä. Nuorilla pitäis olla mahdollista tämmöseen matalan kynnyksen apuun heti, kun oireita tulee ja jopa sellasiin lyhytinterventioihin, et ei sais olla liian pitkiä jonoja hoitoon. Sitten tämmöstä tiedottamista, riskitekijöiden hallintaa. Ja yks asia on myöskin se, että tän tiedottamisen kautta vaikka nuorille vois välittää sellasta viestiä, että kun nuoret on usein tosi myötätuntosia ja empaattisia toisa kohtaan, niin ne kantaa monasti toistensa ongelmia hyvin pitkään. Jotenkin viestittää nuorten ryhmälle, et ei tavii kauheita taakkoja itse kantaa, et voi pyytää apua ja ohjata kaveria hoitoon sillon, kun hän on vaikeessa tilanteessa. Se kaveri tulee kyllä sitten kiittämään myöhemmin siitä. Tää viesti sekä sille nuorelle, jolla ittellään on sitä ongelmaa ja sitten sille nuorelle, joka häntä tukee ja varmaan viimesillä voimillaan joskus yrittää kannatella sellasta nuorta. Kun joskus edelleen liittyy semmosta pelkoa ja häpeää siitä ikään kuin, että miks minä ja mulla ei pitäis olla näitä ongelmia. Niin yrittäs yhdessä sillä tavalla tukee sitä kaveria siihen suuntaan, et tää on ihan yleistä. Tää ei oo mitään mielisairautta. On luonnollista, että tällasia asioita on, se ei tee susta huonompaa ihmistä ja hoito auttaa. Tällain tavallaan niinku normalisoimalla näitä mielenterveyden asioita, niin mun mielestä siinä on semmonen viesti, minkä toivois leviävän. Tällasia ihan elintapoja, jolla voi vaikuttaa siihen, että ensinnäkin kannattaa nukkua tarpeeks. Kannattaa olla varovainen päihteiden suhteen. Kaikki päihteet ei oo sillä tavalla ikään kuin moraalinen asia, että niistä varoitellaan, vaan sen takia, että ne on jotenkin pahaa tai sopimatonta käyttää päihteitä, vaan tiettyihin päihteisiin esimerkiks kannabikseen saattaa liittyä yllättäviä semmosia mielenterveysriskejä, jotka on huomattu tutkimuksissa esimerkiks, että usein nuorilla voi tulla aika vakavia paniikkikohtauksia tai muun tyyppisiä tuskallisia persoonallisia kokemuksia tällasista kokeiluista. Elikkä riittävä uni, lepo, päihteiden välttäminen ja sit jollakin tapaa se semmonen niinku, et pyrkis myöskin kaverisuhteiden ylläpitoon. Tämmönen vähän niinku eristäytyminen toisista voi olla mielenterveydelle aika ongelmallista, että jos huomaa sellasta jotenkin itessä rupee kehittymään, niin jotenkin pyytäis apua, et miten vois niitä sosiaalisia kontakteja lisätä. Joskus voi käydä, niin et nuoret kantaa sellasia niinkun kovasti harteillaan esimerkiks vanhemman tilannetta ja on monesti semmonen tilanne. Tietysti meistä kaikki on etukädessä niinku lojaaleja omille vanhemmilleen, mut et saattaa syntyä semmonen tilanne, et vanhemmat yksinkertaisesti jaksa ja nuoretkin joutuu siinä hankalaan tilanteeseen. Siinä kohtaa jotenkin toivois vaan, että nuorilla olis semmosta rohkeutta, että nää asiat on myös sellasia, mistä voi ulkopuolistenkin henkilöiden kans puhua. Että sen avun pyytäminen on myös mahdollista sillon, kun näkee läheisilläkin semmosia isoja vaikeuksia. Tää on kauheen vaikee ja uskon, että nuorille ei ollenkaan niinku itsestään selvää, että näin vois tehdä. Mutta kyllä se perheen hyvinvointi kokonaisuutena on myöskin hirveen tärkee tekijä tälle mielenterveydelle. [Rauhallista musiikkia] Koko ajan tänne erikoissairaanhoitoon, missä mä itse työskentelen, niin ohjautunu enemmän nuoria. Sanotaan vaikeita mielenterveyden ongelmia hoitavien tahojen piiriin. Ja me ei oikein tiedetä, mistä tää muutos johtuu. Mutta ei ainakaa tällaset hankalammat mielenterveyden ongelmat oo vähentyneet. Kyllähän tää on sillä tapaa pannu asioita miettimään, että onko meillä jotain sellasia tekijöitä tänä päivänä, mitkä aiheuttaa sitä apua hakevien nuorten määrä on lisääntyny. Väistämättä tulee jotkut sellaset niinku kulttuuriset muutokset tässä mieleen, että must tuntuu, että nuorten maailma on menny aikalailla semmoseen kovempaan, vertailevampaan suuntaan. Eli semmonen tietynlainen kuilu: toisaalta ollaan niinku aika vaativia siitä, että mitä se menestyminen tarkoittaa, vaikka mitä tarkottaa kavereiden parissa menestyminen. Tietyllä tapaa tämmönen kilpailullisuus koulunkäynnissä tai sosiaalisesti on lisääntynyt. Jako tällasiin ikään kuin menestyjiin ja vähemmän menestyjiin mun mielestä on aikalailla selkeempi kuin ennen. Ehkä jopa tämmönen niinku yhteisöllisyys on tietyllä tavalla ohentunu, vaikka meillä on kaikki sosiaalinen media, niin siinä on paitsi etunsa yhdistäessään ihmisiä, niin se joskus mahdollistaa myöskin semmosen kokemuksen siitä, et mä en ole osana tätä menestyjien joukkoa tai tuolla vietetään nyt hyvää aikaa ja mä en ole mukana ja ikään kuin vaatimus olla kaikessa mukana. Tää voi olla ihan stressaavaa näille nuorille ja tää elämän vaativuus on lisääntyny.

Riina Riikola:
Joo mun mielestä vaatimukset on kasvanu. Kouluissakin on jo paljon aikasemmin itsenäisempää ja kaikki tehtävät on laajempia ja tosi pienestä jo aletaan puhumaan, että alakoulussa jo aletaan miettiä sitä, että mikähän kustakin tulee isona ja yläkoulussa on jo erilaisii painotuksia. Alkaa aika aikaisin nykyään. Ja sama tietenkin sitten lukioissa, että onhan se hyvä, että ne painotukset on, mutta ne myös saattaa aiheuttaa semmosta stressin tunnetta helposti, koska sitten sitä voi ajatella, että jos mä haluan lääkäriksi vaikka, niin mun täytyy hakea tolle luonnontiedelinjalle johonkin tiettyyn lukioon, johon on aivan älyttömän korkeet pääsyvaatimukset. Ja sit muutenkin tämä elämä on jotenkin hektisempää. Kauheen nopeatempoista ja se varmaa osaltaan on tää Internet ja kaikki tämmöset kun ne on kehittynyt, niin kaikki saatavuus ja kaikki, että ei enää niinku jouduta opettelemaan semmosta kärsivällisyyttä, kun asiat tulee sun naamalle heti tosta yhellä klikkauksella. Tuntuu, että nuorten pitää olla koko ajan saatavilla, että on Snäpissä kaiken maailman striikkejä, mitä täytyy ylläpitää [Rauhallista musiikkia] Mun mielestä nykyään mielenterveysongelmia tuodaan enemmän ilmi helpommin matalammalla kynnyksellä, että monestakin eri yhteisöstä ollaan tuotu sitä esiin, että se ei olis enää niin tabu ja semmonen kamalan iso asia, että tässä kyllä auttaa taas sitten myös osaltaan sosiaalinen media ja media yleeensäkin. Et esimerkiks erilaiset julkkikset tuo omia kokemuksiaan ja omia tarinoitaan esille. Että sen näen kyllä hyvänä, et se on niinku avoimempaa nykyään.

Klaus Ranta:
Kyllä ne varmaan on muuttuneet ne asenteet. Siinä mä näen enimmäkseen positiivista kehitystä. Must tuntuu, et me puhutaan näistä asioista hirveen paljon enemmän ja ehkä paremmalla tavalla kuin takavuosina. Ja monasti musta tuntuu, että ammattilaisten kesken tällasten, sanotaan varttuneempien ammattilaisten kesken, niin on jopa aika paljonkin pelkoa, et me leimataan mielenterveyspuheella tai vaikka, jos puhuttas mielenterveyden häiriöistä, et me leimataan näit nuoria. Mut sit kun mä kuulen nuorten itsensä puhetta, niin ei he itse leimaa itseään näillä mielenterveysasioilla, niin paljon kun ehkä me vanhempi sukupolvi. Elikkä mä näen kyllä semmosta muutosta tapahtuneen niinku avoimuuden suhteen ja me puhutaan oikeesti syömishäiriöstä ja masennuksesta ja ahdistustuneisuudesta aika kivasti nykyään. Mä näkisin, et nuoret on suvaitsevampia näitä asioita kohtaan. Monasti suvaitsevampia kuin varttuneemmat [Rauhallista musiikkia]

Kertoja:
Nuori mieli –podcast-sarja on toteutettu yhteistyössä Nuorten Mielenterveystalon ja Karelia Ammattikorkeakoulun kanssa. Mielenterveystalo on kerännyt nuorten kommentteja käsitellyistä aiheista. Näitä kommentteja kuullaan ääneen luettuina aina jokaisen jakson alussa. Podcast-sarjalla on tarkoitus rohkaista jokaista nuorta hakemaan tukea mieltään painavissa tilanteissa.

Sonix is the world’s most advanced automated transcription, translation, and subtitling platform. Fast, accurate, and affordable.

Automatically convert your wav files to text (txt file), Microsoft Word (docx file), and SubRip Subtitle (srt file) in minutes.

Sonix has many features that you'd love including automatic transcription software, upload many different filetypes, enterprise-grade admin tools, collaboration tools, and easily transcribe your Zoom meetings. Try Sonix for free today.